Persoonallisuustutkimus: Optimisti vai pessimisti?

Persoonallisuustutkimus: optimistit ja pessimistit

Haastattelimme yhteensä 14 lukiomme opiskelijaa, joista puolet olivat tyttöjä ja puolet poikia. Tuloksissa ilmeni, että haastatelluista kahdeksan ovat optimisteja, kolme pessimistejä ja kolme oppilasta tunsivat kuuluvansa molempiin riippuen eri tilanteista.

Optimistien temperamentti on yleensä helppo, sillä helpon temperamentin omaava ihminen on avoimempi ärsykkeille, kun taas pessimistit voivat omata vaikean temperamentin, koska vaikean temperamentin omaavat ihmiset ärsyyntyvät helpommin ärsykkeistä. Vaikeaan temperamenttiin kuuluu myös kärsimättömyys ja epäsosiaalisuus. Pessimisteille optimisteja tyypillisempää on kärsivällisyyden menettäminen ja epäonnistumiset koetaan raskaina.

Persoonallisuustutkimuksessamme olemme käyttäneet apuna erilaisia persoonallisuusteorioita, kuten Big five sekä Bis- ja Bas-teoriat. Huomasimme mitkä Big Fiven piirteistä täsmäsivät optimisteihin ja mitkä pessimisteihin. Neuroottisuuden pystyy suoraan yhdistää pessimistisyyteen, etenkin sen haavoittuvuus ja ahdistuneisuus ovat hyvin vahvoja pessimistin piirteitä. Optimistisuuteen liittyvät niin ekstroversio (etenkin sen alapiirre elämyshakuisuus), sovinnollisuus (jonka alapiirre mukautuvuus kuvaa optimistin sopeutumiskykyä uusiin asioihin tai vastoinkäymisiin) ja avoimuus uusille kokemuksille. Tunnollisuus voidaan laskea neutraalisksi piirteeksi, joka sopii niin optimisteille kuin pessimisteille.

Optimistit ja pessimistit voidaan jakaa Jeffrey Grayn Bis- sekä Bas-teoriaan. Jossa optimistit kuvaisivat Bas puolta teoriasta, sillä Bas-ihmiset kokevat uuden tilanteen sekä jännityksen positiiviseksi. He ovat myös uteliaita ja kilpailuhenkisiä. Pessimistit eli Bis-henkilöt kiinnittävät enemmän huomiota uhkiin ja negatiivisiin tunteisiin, mikä aiheuttaa heille välttämiskäyttäytymisen.

Optimisteilla on sosiokognitiivisen psykologian mukaan positiiviset minäpystyvyyskokemukset. Tällaiset onnistuneet kokemukset ja saavutukset vahvistavat positiivista kuvaa omista toimintamahdollisuuksista. Myös toisten ihmisten antama malli, eli sijaiskokemukset vaikuttavat henkilön omiin minäpystyvyysuskomuksiin. Lähipiirin kannustus ja esimerkki vastoinkäymisistä ponnistelusta luovat yksilölle kuvan, että hän itsekin suoriutuu asioista vaikka se joskus olisikin haastavaa. Minäpystyvyyskokemukset ovat muuttuvia ja aiemmin pessimistinen ihminen voi muuttaa näkemyksiään optimistisiksi.

On olennaista, mitä attribuutioita henkilö käyttää. Attribuutiot ovat selityksiä, joita ihmiset antavat erilaisten tapahtumien syistä. Selittääkö henkilö menestymisensä tai epäonnistumisensa johtuvan sisäisistä tekijöistä vai ulkoisista tekijöistä. Henkilö, joka ajattelee epäonnistumisiensa johtuvan aina hänestä itsestään, on taipuvaisempi pessimistiksi. Jos yksilö uskoo, että epäonnistumiset johtuvat aina hänestä, seurauksena voi olla opittu avuttomuus. Henkilö ei enää edes yritä menestyä, koska ajattelee, ettei hänellä ole menestymisen mahdollisuuksia.

Motivaatio, tavoitteet ja yksilön käsitys omasta itsestään vaikuttavat siihen, päätyykö ihminen optimistisiin vai pessimistisiin ajattelutapoihin. Optimisti osaa asettaa realistisia tavoitteita, joita hän voi saavuttaa ja tämän myötä saada vaiheittaisia onnistumisen päämääriä. Pessimistin on saattanut aiemmin asettaa itselleen epärealistisia fantasioita tai on yliarvioinut oman kyvyn, ja suurista odotuksista maahan putoaminen voi saada henkilön luovuttamaan asioiden suhteen, eikä sen vuoksi katso tulevia haasteita positiivisin silmin.

Kysymyksistämme ilmeni, että lähes kaikki tunsivat itsensä anteeksiantavaisiksi, yhtä lukuunottamatta, joka luokitteli itsensä selvästi pessimistiksi. Kolmas kysymys itsevarmuudesta sai opiskelijat miettimään itseään ja omaa käytöstään syvemmällä tasolla. Suurin osa vastasi itsevarmuutensa vaihtelevan tilanteissa, riippuen muista ihmisistä, paikasta ja ajankohdasta. Itsevarmuuteen liittyvä Guidanon yksilöitymisen ja itsetunnon merkitysorganisaatio kertoo, että henkilö on varovainen mielipiteistään, koska haluaa kokea hyväksyntää ja arvostusta. Lähes kaikki tutkimuksen henkilöt olivat sitä mieltä, että ovat itsevarmempia omien kavereidensa seurassa kun taas tuntemattomien seurassa ollaan varovaisempia. Kavereilta hyväksyntä ja arvostus ollaan jo saatu, eikä henkilöt koe tarvetta olla niin varovaisia omista ajatuksistaan.

Optimistit tunsivat itsensä pääasiassa itsevarmoiksi, mutta niin tunsivat yllättäen myös pessimistipiirteihin taipuvat henkilöt. He vain kokivat, ettei ollut mielenkiintoa olla hyvin ulospäinsuuntautunut ja kirkasmielinen. Tutkimuksemme oli sen verran pieni, että koehenkilöiden vastaukset olivat varmasti hyvin yksilötapauksia, mutta selviä piirteitä yhdistettynä joko optimistiin tai pessimistiin kuitenkin oli. Useat haastattelemamme henkilöt kuitenkin kokivat olevansa molempia, pessimistejä ja optimisteja.